Kylmää olutta Albanian auringossa

En voi väittää, että omalla toki nopealla käyntikokemuksella, Albania olisi mainittava olutmaa. Italian vaikutus näkyy paitsi siinä, että pitsaa ja pastaa mainostetaan jokaisessa rantakadun ravintolassa, mutta myös siinä, että viinejä valmistetaan, mutta olutkulttuuriin tutustuminen sisälsi enimmäkseen lähikulmakaupan kylmää tölkkiolutta rannalla nautittuna aina siinä kohtaa kun paahde alkoi olla liikaa.

 

Birra Korça on käsittääkseni ensimmäinen Albanialainen olut, ja ollut valmistuksessa lähes 100 vuotta. Birra Korça voi tarkoittaa myös koko panimoa tai Korça-pilsneriä. Maistoin reissulla myös tummaa versiota Korça Pils e Zezëä. Maassa valmistetut Elbar ja Stela upposivat helteessä kuin myös erinomaisesti. Hintatasokin (ihan yleisesti, oluet, ruuat, matkustaminen jne) on sellainen, että yhden hengen lomalle mietin, selviänkö minimibudjetilla, enkä lopulta saanut puoliakaan käytettyä.

Kerran hyppäsin vahingossa Kosovon puolelle Peja Pilsnerin muodossa, mutta eipä niitäkään ole Tampereella näkynyt, joten haitanneeko tuo.

Albanian reissu oli viimeinen ulkomaille suuntautunut lomamatkani ennen koronaa, eli sen lämmöllä pitikin sitten selvitä yllättävän pitkään. Elokuun 2019 loppupuolella lämpöä riitti, mutta enimmät turistimassat ymmärtääkseni olivat jo poissa. (Loman jälkeisellä viikolla Durresin alueella vahinkoa teki paha maanjäristys, mistä uutisoitiin laajasti Suomessakin!)

Normaaliaikana Durresin satama on vilkas ja yli kymmenen kilometriä pitkä ranta-alue houkuttaa ymmärrettävästi matkailijoita joka puolelta.  

Yövyin Durresin kaupungissa, parinkymmenen minuutin kävelymatkan päässä varsinaisesta Albanian rivierasta, koska olen mieluummin lähellä ravintoloita ja museoita kuin auringonottotuolien loputonta maisemaa. Auringonotossa tokikaan mitään vikaa ole, mutta tiedän, että jaksan sitä vain pienehkön hetken.

Kylmä perusolut on kyllä enemmän kuin hyvää silloin kun aurinko hellii, meri tuoksuu, äänikirja korvissa ja varpaat saa upotettuina lämpimään hiekkaan. Kuunneltu kirja oli muuten Kari Hotakaisen Tuntematon Kimi Räikkönen.

Erona moneen muuhun vastaavaan rantalomapaikkaan, täytyy antaa isot pisteet Durresille siitä, kuinka rauhassa siellä sai pieni yksinäinen matkailija olla! Ei jatkuvasti häiriköiviä kaupustelijoita, eikä muitakaan lähestymisyrityksiä. Kerran kun aurinkotuolinsa "vuokran" pulitti (ja puhutaan siis parista eurosta, ei sen suuremmasta turistien tyhjiin pumppaamisesta) sai sen pitää koko päivän, vaikka välillä olisi poissa. Oman tonttinsa vuokraaja valvoi aluetta, ja huolehti että maksetulla paikalla tavarat pysyvät tallessa. Itsehän en silti ihan niin huolettomasti jättäisi laukkujani ja kassejani tuolille tai aurinkovarjoon roikkumaan siksi aikaa kun käyn uimassa, syömässä tai missä hyvänsä. Mutta ilmeisesti olin siinä suhteessa outo, ennakkoluuloinen ulkomaalainen.

Valitsin Durresissa hotellin osittain myös sen perusteella, että kävelymatkan (mulle toki helppo, nopea kävelymatka on vielä viisi kilometriä) päässä olisi panimoravintola. Perillä selvisi, että paikka on lopettanut, ainakin siltä kesältä, mutta vaikutti siltä, että kokonaan.  

Samoin etsin Tiranasta erästä pienpanimoravintolaa ja löysinkin aikani haahuiltua (olen perinteinen paperikarttaihminen, eikä mun puhelimessa toimi karttaäpit) - vain huomatakseni lapun ovella: edellisviikolla ravintola oli muuttanut! Siinä lomalenssussani (aikana ennen koronaa, hirvee nuhakuume Albanian helteessä ja tietysti sitten paikallisen buranan voimin lentokoneeseen, anteeksi vain kanssamatkustajat!) en sitten jaksanut alkaa etsiä uutta mestaa vaan tyydyin katselemaan nähtävyyksiä.

Tiranaan on Durresista n. 40km ja periaatteessa sujuu helposti bussilla. Bussiasemilla on omanlaisensa kaaos, mutta jahka sieltä kuulee, missä omaa kohdetta huudellaan, niin homma onnistuu hyvin. Tiranaan päin mennessä bussi vaan jätti jonnekin tien varteen, koska katuremontti, eikä päässyt perille. Mulle oli opastettu, että kun näet risteyksen, missä on iso kaksipäinen kotka, bussasema on siinä ja suoraa tietä pääsee Tiranan keskustaan - noh, tää risteys oli remontissa ja kotka poissa, joten hetken olin vähän hukassa. Onneksi tsekkiläinen reppureissaaja sattui olemaan samassa bussissa ja yhtä hukassa, joten yhteistuumin seikkailtiin paikallislinikoilla itsemme kartalle. Samalla näin hienoja matkakuvia Borneosta!

Tiranassa olisi ollut Albanian isoin oluttehdas, Birra Tirana, mutta veikkaanpa ettei se olisi ollut nähtävyydelliseltä arvoltaan kummoinen. En ainakaan silloin löytänyt tietoa olisiko sinne ollut ulkopuolisella edes asiaa. Ja kun oluita kuitenkin sai joka nurkalta, niin maistelu onnistui muullakin tavoin.

 

Maassa maan tavalla, ja koska viini oli enemmän the juttu, otin ja kävin viininmaistajaisissakin!

Varasin oikein ajan kun sitä suositeltiin. Lopputuloksena olin yksin viinitilavierailulla ja maistelussa ja meikäläistä varten avattiin vaikka kuinka monta viinipulloa. Sain privaatin kierroksen tiluksille ja viinikellareihin. Kierroksen oppaana toimi hurjan herttainen, punasteleva nuorimies, joka vaikutti jatkuvasti siltä, että häntä jännitti puhua tytölle (tai englantia). Paikalle sattui lopulta myös italialainen pariskunta, joka kysyi haittaako jos osallistuvat myös maisteluun. Tyypit olivat hauskoja, puhetta riitti ja eipähän tarvinnut juoda pullotolkulla viiniä yksin, saati syödä ihanasti esille laitettuja pikkusuolaisia kun muuten olisi nolottanut jättää makkarat syömättä (koska lihavammainen). 

 
Albanian Durres sopii rantalomakohteeksi, jos et pelästy satunnaista rosoisuutta vaan kaipaat lomakohteelta muuta kuin teennästä, kiiltävää pintaa. Ihmiset yllättävät ystävällisyydellään ja vaikka liikutaan muslimimaassa, ei edes yksinäisen naismatkustajan olo ollut missään kohtaa vaikea. Lisäksi suomalaisittain kohde on vielä suhteellisen "uusi" eikä kukaan matkamuistokauppias huutele heimitäkuuluu, jarilitmanen, kimiräikkönen. Ei oikeastaan huutele tai tyrkytä mitään, mikä on aika ihanaa.

Ei siis oluen takia, mutta sitäkin saa!

Pro-tip(tap)s.
Epäjärkisen diktaattorin mielenliikkeitä voi makustella tutustumalla rannikolla Enver Hoxhan "vainoharhabunkkereihin".