Islanti keväällä 2022

Islanti maana oli ollut pitkään buketlistillä, että sinne joskus ja kun. Vähän sama kuin Japanin kanssa, ajattelin, ettei kuitenkaan voi, koska niin kallista, ei ole varaa. Mutta elämä on, ja jos nyt jotain tässä kulkutautiepistolassa on oppinut niin se, että ei kannata liikaa miettiä, jos jotain haluaa nähdä ja kokea, ja jos edes jotenkuten siihen on mahdollisuus. Hetken päästä sitä mahdollisuutta ei ehkä enää ole. 

Faktat tiskiin, Islanti ei ole halpa.

Tosin, nyt kun on tänä vuonna käynyt muuallakin Euroopassa, niin eipä täällä enää sellaisia rairai kun on halpaa - maita enää juurikaan ole, joten hintatason suhteen saa varautua muuhun kuin puoli-ilmaiseen, ellei sitten reissaa kauemmas. Islanti toki asettuu hintakategoriassa vielä selvästi keskilinjan yläpuolelle. Silti, jos kahden hengen reissulla vertaa ruoka+juoma -settejä vaikkapa kotikaupunki Tampereen vastaaviin, niin ero ei ole mikään päätähuimaava. Fish'n'Chips+oluet -komboon 10% lisää hintaa täkäläiseen verrattuna, niin ollaan aika lähellä. (Tietysti tämä oli toukokuussa 2022, kaikenlainen hinnanousu on syssymmällä kiihtynyt, joskin Islannissa vaikkapa lämmityskustannukset tuskin ovat nousseet, kun energiaa tulee tähän omasta maaperästä aivan tarpeeksi.)

Islannissa ei lopulta yllättänyt muu kuin sää.

Minireissulla en väitäkään nähneeni saaresta juuri mitään, mutta se, minkä näin, niin aivan omanlaisensa komeushan tuo on, kuten olin ajatellut. Reykjavik oli juuri niin intiimi ja sympaattinen kuin ajattelin. Kalakeittoa sai niin paljon kuin halusi. 

Mutta toukokuussa sattui niin, että aurinko paistoi ja lämmintä oli! Ja tietysti kun kaikkialla sanottiin, että pipo ja lapaset mukaan kesälläkin, aina sataa ja aina on kylmää. 

Nii, ei muuten ole. Mieheltä paloi naama kun jäi aurinkorasva kotiin. Ja oli muutenkin ihan tuohtunut kun oli liian kuumat vaatteet mukana.

Paikalliset nauroivat, että on ihan kummallista kun heti kun aurinko vähän paistaa niin heti ollaan kesämekot päällä terassilla, on hullua. Suomalaisena toki ymmärtää hyvin. Niinhän se meilläkin on. Keväällä heti kun vähänkään valoa näkyy ja terassit saa avata, niin siellähän sitä värjötellään tuopit kourassa ja nautitaan elämästä pimeän talven jälkeen.

Mites se olut?

Aivan hyvää oli ja olutbaareissa löytyi valikoimaa. Myös Reykjavik Brewing Company -panimo on aivan kävelymatkan päässä ydinkeskustasta. Hieman kolkohkossa ympäristössä autokauppojen keskellä, mutta lopulta vallan kiva löytö. Erittäin ystävällinen palvelu ja maisteluystävälliset kokonaisuudet.

RVK Brewing Co oluet:
Verum Bara Vinir (sour) raikas kesäjuoma, jossa passionhedelmää ja skyriä (?!). Itse rankkasin 3.75/5, matkakumppani tykkäsi jopa vielä enemmän.
Yuzu (lager) riisilaagereissakin lienee joku pienimuotoinen trendi ollut, kun niihin on törmännyt, ja melkein aina niiden "ekstra" on jokin sitrushedelmä, niin tässäkin. Osastoon ookoo, joisin toistekin, mutta ei liian mieleenpainuva. 2.75/5.
Co&Co (imperial stout / double pastry) korvapuustiolut. Näissä on aina maisteluseteissä se ongelma, että peittävät kaiken muun alleen - paras hetki olisi pieni määrä maistellen aivan omassa rauhassa, talvipakkasessa, villasukat jalassa, takkatulen äärellä. Ja vielä kun ovat niin pirun vahvoja, niin maistelu kääntyy nopeasti humalan puolelle. Ei se silti sitä poista, että hyväähän tämäkin oli. Pullamausteita olis voinut olla enempikin, koska more is more. 3.5/5.
O'Stout (dry stout) tyylilajissaan onnistunut. 3/5.
After Hours Amber (amber/red ale) karamellinen amber ale, missä ei mitään vikaa, mutta ei maistelusetissä noussut lemppariksi, siksi 2,5/5.
Örugglega Eitthvad Gott (red ale) jakoi meidät, mulle nääh, kaverille oujee. 2.5/5.

Ehdoton käyntikohde oluen ystävälle on Skúli Craft Bar (Aðalstræti 9). Vieläkin harmittaa kun ei ostettu t-paitaa, vaikka been there, koska paita oli aika hieno! Untappetista löytyy ja taisi olla oma badgekin. Hinnakkaat maistelulaudat, mutta valikoimaa piisaa, joten otettiin heti kaksi, että saatiin kaikki, mitä haluttiin maistaa.

Lemppareita olivat HELGA NR.69 (Borg Brugghus, sour), joka oli aivan vadelmamehujäätelöä, niin superherkkua että 4.25/5; Balú (Malbygg, stout) erittäin paljon vaahterasiirappia joten pieni maisteluannos riittää, mutta ainakin on makua koko rahan edestä 4/5; ja Yatzy (Malbygg, imperial stout) myös todella vahva, maistuva stout, missä pieni viinan läpipusku 3.25/5. 

 

Viking Breweryn oluita saa myös Alkosta, ja kiva oli löytää heidän panimoravintola. Oluet ovat hyviä, melkein mitä vain uskaltaa maistaa! 

 

Hauska paikka jos drinksut (etenkin tosi monet versiot valkovenäläisestä!) kiinnostelee, käy Big Lebowski Barissa. Nimensäkin mukaisesti koko paikka on lattiasta kattoon Coen-veljesten-leffaklassikon mukaisesti sisustettu. Otin tuliaisiksi Lebowski-käsipaperia, ihan vaan koska Dude on huikee hahmo, ja elokuvahan on niitä, joita voi katsoa aina uudestaan ja uudestaan. Viikonloppuna baari ja ravintola oli kovin täysi, joten suosittu ilmeisesti myös Islannissa.

Microbar (Laugavegur 86) on sympaattinen olutbaari, joka ainakin mainostaa olevansa Reykjavikin ensimmäinen craft beer bar, vuodelta 2015. Miksipä emme tätä uskoisi. Bar kuuluu Gæðingur panimolle, ja näitä muun muassa yllättäen on tarjolla. Happy Hour aikaan tarjolla myös chilipähkinöitä.

 

Gæðingur breweryn visuaalinen ilme on taiteilija Hugleikur Dagssonin käsialaa. Hänen piirtämänsä hahmot näkyvät oluiden etiketeissä ja myös Microbarin seinillä. (Suomalaisetkin hänet tuntevat Saako tällä edes nauraa -jutuista). Jonkinlaisena piirtäjänä itsekin tykkään näiden oluiden etiketeistä kovasti! Pale Rider (pale ale) esimerkiksi oli myös juotavana varsin kelpo.

 

Islannin minireissulla "pakollinen" must on niin sanottu kultaisen kolmion kierros. Tupruttavaa maastoa, jylhiä vesiputouksia ja tutustuminen myös tomaattifarmiin. Tomaattien kasvatuslaitoskäynti oli samanoloinen turha turististoppi kuin vaikkapa Kiinanmuurille mennessä on pakko käydä jossain silkkitehtaassa tai jadeverstaalla, mutta tomaattimestoilla oli myös baari, jossa sai heidän tekemäänsä tomaattiolutta: vihreää tai punaista. Nämä olivat kyllä varsin köyhiä yrityksiä, ei ollut väriä eikä makua. Lasissa vierekkäin olleessaan niistä ei ollut edes varma kumpi on kumpi. Kun on maistanut myös hyvää ja oikeasti tomaattista tomaattiolutta, niin en saanut niistä edes eksoottisuusefektiä. Jollekulle vähemmän outoja oluita metsästävälle varmaan ihan ok, ei liian kummalliset.

Jos muutaman päivän reissun Islantiin tekee, eikä ole aikaa itse lähteä autoillen kiertämään laajemmin, golden triangle on kaikessa turisteudessaan ihan suositeltava paketti.

Pro tip-taputaps
Icelandairilla oli tarjouksessa kaksi olutta yhden hinnalla, joten oluenmaistelun saattaa voida aloittaa edullisesti jo lentokoneessa (me juotiin Gullia, ja mitä enemmän juo, sitä enemmän hihittää toi nimi!). Tuliaisiksi kannattaa ottaa oksennuspussi. Se on hieno ja siinä on Islannin kartta, jos sattuu vaikka eksymään.

Pro tip-two-taps
Hauska ja yllättävän mielenkiintoinen on Reykjavikin penismuseo eli Phallological Museum. Tuli opittua paljon aika kauheitakin asioita eri eläinten seksuaalikäyttäytymisestä. Lisäksi penikset purkeissa olivat jopa avaruusmaisen kiehtovan näköisia. Museolla oli myös kolme omaa varsin ha-ha-hauskasti nimettyä olutta - ja oluet sai ottaa museokierrokselle mukaan!