Japani ~ Kirsikankukkia ja matchaolutta Kiotossa

Kevätmatka Japaniin oli ollut haaveena pitkään, oikeastaan jo animenörtteilynuoruudesta saakka. Viimein pre-koronavuonna 2019 sain aikaiseksi reissun sushin ja saken kotimaahan. Aikaa olisi saanut Japanissa(kin) kulutettua viikko- tai kuukausitolkulla, mutta työhommien puolesta piti tyytyä parin viikon pyrähdykseen. Onneksi junapassilla pääsee ketterästi paikasta toiseen ja osaan olla reissuillani myös tehokas: Nagoya, Kioto, Nara ja Tokio yhdellä rykäyksellä oli oikein sopiva makupala sikäläiseen menoon. Tiedän, että hurjan paljon jäi näkemättä, mutta ehkä toisena aikana, toisella kertaa.

Ensimmäiset päivät nautiskelin kylpylästä ja tiukan työputken jälkeen lähinnä koitin selvityä aikaerosta ja laskeutua lomalle. 

Nagoyasta olisi löytynyt mm. Toyotan tehtaat, mutta itse suuntasin ihastelemaan Nagoyan linnaa, joka olikin komea ympäröivine puistoalueineen ja sivulinnoineen. Pistin myös samantien lomarahastoa palamaan Studio Ghibli -tuotekaupassa ja täytin rinkkani kaikenmaailman totoroilla. Onneksi yöpaidan saattoi heivata pois laukusta, sillä japanilaisissa majapaikoissa oli aina pyjama tarjolla.

Nagoyan linna

Välipalaa linnan pihalla

Nagoya. Ruokaa. Juomaa.

Junapassia heilauttamalla junalla viiletti Nagoyasta Aki Hintsan Voittamisen anatomia korvilla yhdessä hujauksessa klassisen japanilaiseen Kiotoon. Jos mielikuvasi Japanista on temppeleitä ja kirsikkapuita, Kioto vastaa huutoon. Aktiivisuusrannekkeen mukaan kävelin Kiotossa reilut parikymmentä kilometriä joka päivä. Enkä ihmettele, sillä nähtävää riitti.

Jo etukäteen olin ottanut selvää ja pettynyt kun kaupungin nimikkopanimon aukioloajat eivät osuneet yksiin, joten siitä en osaa enkä voi sanoa tässä mitään. 

Kirsikankukkia Kiotossa

Osuin kuitenkin sattumalta ensimmäisenä sataisena iltana Kioton kujilla seikkaillessani Spring Valley Breweryn eteen (lähellä Nishiki Market). Lueskelin myöhemmin panimon historiaa ja vaikkei se puhtaasti Kiotolainen sitten ollutkaan, niin eipä tuossa kohtaa haitannut. 

1870 perustettu panimo oli ensimmäinen kaupallisesti menestynyt toimija panimoalalla, takana norjalais-amerikkalainen japaniinmuuttaja. Alkuperäinen panimo on kokenut muutoksia moneen otteeseen ja Kirin Beer - nimen moni ehkä tunnistaakin. Spring Valley herätettiin uudelleen henkiin 2011 kun Kiriniltä keksittiin keskittyä myös kokeilumielisempään touhuun ja sitä kautta herättää ihmisten innostusta olutta (etenkin erityyppisiä oluita) kohtaan.

Spring Valley on selvästi rahalla ja taidolla rakennettu brändi ja panimoravintoloitakin löytyy useammasta Japanin kaupungista (myös esim Tokiossa olisi ollut omansa).

Kovin kotikutoiselta meininki ei toki vaikuttanutkaan. Olkoonkin tarkkaan mietitty ja tuotteistettu paketti, niin panimon maistelulauta yhteensovitetun suupalan kanssa on meikäläisen mielestä loistoidea! Tämän voisivat Plevnat ja muutkin ottaa valikoimaan, nykyisessa olutbuumissa veikkaisin että samanlainen turisti kuin minä isona japanissa, voisi kiinnostua Suomessakin vastaavasta!

Maistelulaudalle oli koottu kuusi erilaista olutta, ja jokaiselle siis sopiva syömäesimerkki. Visuaalisesti ihastuttava kokonaisuus, missä tykkäsin myös lyhyistä informaatiopaloista jokaisen oluen kohdalla. Vähemmän oluita maistaneellekin tämmöinen nätisti paketoitu lähestymistapa varmasti toimii. 

Spring Valley Brewery Kioto, maistetut oluet, kommentit omista hatarista muistoista ja untappd-merkinnöistä:

496 (india pale lager) aloittaa maistelupaketin ymmärrettävästi, sillä se on panimon "signature" olut. Oma arvosana tyylilajin oluelle erinomainen 4.25! Olut voisi olla maun perusteella myös ihan vaan ipa. Ruokamätsinä miso-macaron, sisällä määrittelemätön lihamöntti. Nirsoilin siinä kohtaa kun en lihaa syö ja imeskelin vain marenkiosat. Oranssihtava minileivos oli kyllä söpö! Makuyhdistelmä jäi vajaaksi omasta ruokavammaisuudesta johtuen, joten ei siitä sen enempää. 496 on kuitenkin olut, jota voisin kuvitella juovani useinkin työpäivän päälle, jos asuisin Japanissa! (Afterwörk-ööliksi se ymmärtääkseni on alun alkaen ajateltu, nimittäin)
Copeland (pilsner) Perus-ei-paha 2.25 pilsneri dashimarinoitujen oliivien kanssa.
Afterdark (dark lager) Tumma ja paahteinen 2.5:n arvoinen tyylilajiltaan ehkä hämäräksi jäänyt puolikiva väliherkku, joka sai lisäarvoa kaveriksi tarjotuista valkosuklaapähkinöistä. Suklaa, etenkin valkosellainen, ja tumma olut on yhdistelmä, jolla on perin vaikea mennä täysin metsään.
Daydream (wit - itse mainitsevat japanese white) Tykkään jos oluessa on jotain vähän jännää! Överioudot ovat asia erikseen - kyllä oluessa pitää maistua olut jos olutta on tilannut - mutta pieni ekstra lisää kiinnostavuutta ja sitä Daydreamissa on. Arvostelu asettui 3/5 koska Sansho-pippuri mausteena on kyllä jännä, mutta vaikea sanoa onko hyvä vai ei. Maussa pitäisi löytyä myös yuzua. Kaveriksi tarjottiin lisää sanshopippuria, ujutettuna bambuun. Ehkä vähemmälläkin pippurilla asia olisi käynyt selväksi.
On the Cloud (vehnä Nelson Sauvin -humalilla) Kirkkaalle vehnälle 3.00, lisuke"salaatille" ei jatkoon.
Jazzberry (fruit beer) Limppariapimpparia arvostelulla 2.25. Tykkään vadelmasta ja sen yhdistämisestä olueen (vadelma toimii esim. paljon paremmin kuin mansikka) ja kun vielä herkkuparina brie-juustoa, avot! Hieman viinimäinen jälkifiilis Jazzberryssä kuitenkin oli, tuoksui paremmalta kuin lopulta maistui.

Ekstrana otin vielä tarjoilusetin ulkopuolelta KYO Yuzu Sparkling (fruit beer) oluen ja hyvä, että otin, sillä kevyesti 4/5 ellei jopa enemmän. Tuoksussa kesäheinää ja muuta mukavaa ja toimi erinomaisesti yuzulla kirpakoidun nuudeliruuan seurana.

 

 

Hassusti osui silmiin myös Kyoto Craft Beer Map, vuodelta 2017 toki, mutta suurin osa paikoista oli kyllä vielä vuonna 2019 olemassa. Kartan löysin vasta viimeisenä päivänä Kiotossa pyöriessäni, mutta sattumalta monessa olin osannut käydä puolivahingossa ilman karttaakin. Pienpanimokartalla kohteita olisi ollut vaikka kuinka, mutta tokikaan ihan jokaiseen ei olisi ennättänytkään: vanha pääkaupunki kun tarjosi paljon muutakin hienoa kokemisen arvoista.

Esimerkiksi ICHI-YA olutbaari oli mukava sattumalöytö (siellä muuten törmäsin myös brittiläiseen olutbloggariin, tsekatkaa brewreport!) missä Ichijoji-panimon oluita oli saatavilla kolmen oluen maistelulaudoissa.

Toinen yllätys oli Kyoto Beer Lab, joka on ehkä yksi parhaiten piilotettuja panimoravintoloita, mihin olen päätynyt. Itse pääpanija oli paikan päällä ja ilmeisen innostunut kertomaan panimosta ja oluen tekemisestä ja kokeiluistaan. Twilight Coffee Ale (pale ale), Macademia Brown Ale (brown ale), Hojicha Stout (stout) ja Wasabi Gose (ette varmaan arvaa...gose) olivat kaikki reippaasti yli kolmosen oluita kaikki. Ja isoista ikkunoista paistoi keväinen aurinko!

Etsi kuvasta panimoravintola

Kyoto Beer Lab

Karttakin näytti lopulta siltä, että kuljettu on!

Erikoisten makuyhdistelmien maassa (ei, en syönyt hevosjäätelöä!) myös oluissa oli välillä hämmästyksessä pitelemistä, vaikka en erikoisuuksille nyrpistele. Kyoto Bakushu Matcha IPA esimerkiksi oli lasiin kaadettuna aivan matchateetä. Löytyi muuten pienestä Kyoto Isetan -ostosalueen marketista.

Kiotosta on helppo tehdä päivän tai puolen retki toiseen vanhaan hallinnolliseen pääkaupunkiin, Naraan. Myös Nara tarjoaa temppeleitä ja teetupia, mutta lisäksi vapaana kuljeskelevia, täysin ihmisiin tottuneita peuroja. Sympaattiset bambit loikoilivat pitkin puistoja ja nautiskelivat turistien tarjoamia herkkukeksejä temppeleiden nurkilla.

Tarjoilua oli sen verran reilusti tarjolla, että ihan kaikki eivät suupalojen perässä enää jaksaneet ravata. 

 

Kioton jälkeen oli taas aika heittää äänikirja korville, istua junan kyytiin ja pyyhältää Tokioon - mutta siitäpä vasta tulevassa jaksossa...

Paljon matkustaneelle, mutta iän myötä hieman hienoperseistyneelle tyypille, aivan ihaninta on se kun kaikkialla on siistiä, kukaan ei tupakoi naamalle ja aina uskaltaa mennä vessaan jännittämättä ketä tai mitä siellä kohtaa. Ja vaikka sikäläisen kirjoituksen opiskelu oli jo pitkälle unohtunut, oli uskomattoman helppoa suunnata isojenkin asemien läpi oikeaan junaan ja oikeaan suuntaan. Japanin matka kaikkineen oli omalta kohdalta ehkä helpointa ja stressittömintä matkustamista ikinä.

Junan ikkunasta näkyi muuten Fuji ja onhan se komee! (ei kuvatodisteita)

Pro-tip(tap)s.
Fushimi Inari-Taisha alue on Kiotossa ehdottomasti hienoimpia kohteita. Siellä saattaa olla muutama sata muutakin samaan aikaan, joten uskalla poiketa sivupoluille, saatat päätyä pitämään sadetta yksin omaan rauhaan, temppelin pihamaalle, missä tuoksuvat rauhallisesti palavat suitsukkeet ja vilkuttavat kissapatsaat.