Matkan alku

Oli aika kun inhosin olutta.
Se haisi pahalle, maistui oudolle, toimi ainoastaan jouluna saunan kiukaalle heitettynä.

Silloin elettiin aikaa kun nuoren käsitys oluesta oli "koffinkolmonen" lasipullossa. Joskus koffinkolmonen toki saattoi olla vaikka Karhua. No, samaa "kaljanpaskaa" kaikki, kuten rakas isäni sanoisi. (Ja kun ei se kaljanpaska nouse edes päähän!)

Mua kun ei humaltuminen kiinnostanut, eikä olut tarjonnut makunautintoakaan niin, että näkisin juomisessa järkeä, niin pitkään meni etten olueen juuri koskenut.

Matkustaa sen sijaan olen tykännyt aina. Utelias sielu, joka halajaa nähdä, kokea, haistaa ja maistaa aina uutta ja erilaista.

Opin juomaan olutta kiukulla maistelemalla. Testasin kaikki kaupan erilaiset peruslaagerit, ja opin, etteivät ne maistu samalta. Sitten huomasin, että ulkomailla olut maistuu myös aivan erilaiselta. Viimeinen hurahdus tapahtui kuitenkin Tampereella, Tuulensuu-ravintolassa, missä maalaislohkoperunoiden kanssa suositeltiin savuolutta. Nenä edellä kulkevan ihmisen maailma avartui hurmaavasta tuoksusta. Lasihifistelijä minussa heräsi kun tuote saapui pöytään keraamisessa tuopissa. Täydellistä!

Edelleen Aecht Schlenkerla Rauchbier Märzen on yksi alltime suosikeistani. Ensirakkaus ei hiivu, näköjään oli kyse sitten miehestä tai oluesta.

Korona-aikana joka tuutista tuntuu tulevan ihmisten ulostuloja siitä, kuinka ihanaa on ollut huomata kotimaan matkailun arvo. Ulkomaille ei enää kaipaa kun Suomen hienot nähtävyydet riittävät enemmän kuin hyvin.

En kuulu heihin.

Matkakuumeistuksissani aloin käydä läpi reissuja kuvien ja lopulta myös Untappdin kautta. Untappd ei harmillisesti ennättänyt mukaan esimerkiksi Maltalle, josta löytyi mielenkiintoisia oluita, tai muutamalle USA:n reissulle, joten aikaa ennen Untappdia, olutmuistot elävät vain - noh, nimenomaan muistoissa. Ja koska muistot hiipuu, eikä olutreissuista kiinnostuneita kavereita niin kovin ole, päätin pistää reissut nippuun, mallasjuoma edellä. Jos vaikka iskee joku korona, ja makuaisti lähtee, niin onpahan todisteita, että maisteltu on!

Siitä tämä blogi.

Pikilinnan terassilla parhaimmilaan on fiilis kuin ulkomailla

Toistaiseksi reissut ovat siis vanhoja (jos otat vinkkiä matkakohteista, varaudu siihen, ettei paikkoja enää ehkä ole olemassa, tai ainakin muutosta on tapahtunut). Toivo elää, että keväälle 2020 suunniteltu Kroatia-Montenegro -matka olutmaisteluineen järjestyy viimein keväällä 2022. Sitä ennen, muistellaan vanhoja ja tikulla silmään. 

Olutasiat, mistä tykkään:

• Jalallinen olutlasi
• Tummat oluet
• Raikkaat pilssit
• Hienot etiketit
  

Olutasiat, mistä en tykkää:

• Liian ipainen ipa
• Muovituoppi
• Belgihiivat
• Kiireessä juominen
  

Syvällisiä, tarkkoja makuanalyysejä on turha odottaa: en väitä ymmärtäväni oluista mitään. Olen myös vakaasti sitä mieltä, että elämä on liian lyhyt pahan oluen juomiseen - siksi mieluummin jätän juomatta tai kaadan pois jos en oikeasti yhtään tykkää. Laitan Untappd-sovellukseen juomani oluet, joskus arvostelen, joskus en. Täyttä vitosen olutta en ole juonut ja toivottavasti en koskaan juokaan, koska sittenhän hommasta lähtisi juju. Mun arvoasteikolla 2,5 on jo ihan ok olut ja kolmonen selvästi hyvien puolella.

Matkustaessa teen toki paljon muutakin kuin juoksen tuopilta toiselle, mutta olen huomannut, että panimoravintoloiden etsintä vie yleensä vieraassa paikassa sellaisille nurkille, missä välttämättä ei perusturistikohteita kuvatessa tulisi eksyttyä. Monesti sieltä mistä saa juomaa, saa myös kelvollista ruokaa, ja nämä kaksi asiaa reissatessa onkin mitä hienointa yhdistää.

Tervetuloa matkoille mukaan.

Durres, Albania. Viimeisin reissuni ulkomaille.
Ennen koronaa.